Käsittelemme tänään Linkki tulevaisuuteen 2030 – joukkoliikenteen keskipitkän aikavälin kehittämisohjelmaa. Sen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana Jyväskylän on kannattavaa keskittyä vain linja-autoliikenteen lisäämiseen. Parannukset vuorovälien tiheyteen ja reitistöön sekä suunnitelmat lippujen hintojen alentamiseksi ovatkin tervetulleita ja joukkoliikenteen käyttöön aidosti kannustavia. Lähijunaliikenteen kehittäminen sen sijaan pannaan toistaiseksi jäihin, koska sen alkuinvestoinnit maksaisivat yli sata miljoonaa.
Mutta matkustajia voidaan saada raiteille myös edullisemmin.
Laskeuduin viime lauantaina junasta kotikyläni Kuohun kohdalla. Kyseessä ei ollut aikamatka 1970-luvulle eikä edes päiväuni, vaan kulkuneuvonani oli Keitele-museon aito lättähattu Dm7, joka tekee keväisin ja syksyisin retkiä Äänekoskelta Tuuriin. Museojuna pysähtyy perinteisillä henkilöliikenteen asemapaikoilla kuten Vihtavuoressa, Vesangassa ja Kintaudella. Kyydissä oli iloisia lapsiperheitä ja monenikäisiä nostalgian ystäviä matkalla Ähtärin eläinpuistoon ja ostoksille Tuuriin.
Museojunan satunnaiset pysähdykset taajamissa eivät kuitenkaan riitä. Toivon, että myös läntinen ilmansuunta huomioidaan joukkoliikenteen kehittämisessä ja että olemassa olevaa raideverkostoa pyritään hyödyntämään ylikunnallisesti. Esimerkiksi tuolla Haapamäen radalla liikennöi jo nyt neljästi päivässä taajamajuna Jyväskylän ja Seinäjoen välillä. Petäjäveden asema on kuitenkin sen viimeinen pysähdyspaikka ennen Jyväskylää.
Muutaman laiturinpätkän ja pysäkkikatoksen rakentaminen Jyväskylän taajamiin ei maksa sataa miljoonaa, kun vain nykyinen VR:n kalusto saadaan pysähtymään taajamien kohdalla tarvittaessa.