Varhaiskasvatuksen palveluverkkosuunnittelu kehittyy erinomaisen hyvään suuntaan. Suunnittelussa on ennakoitu hyvin ja kattavasti tulevia tarpeita. Muutama huomio kuitenkin jatkoa ajatellen. Syntyvyyden ennustetaan vähenevän ennakoitua enemmän, mutta varhaiskasvatuksen osallistumisprosentti sen sijaan kasvaa. Saatujen tietojen mukaan kyse on ennen muuta työllisyyden kasvusta, mikä on positiivinen asia. Työllisyyden kasvun myötä meillä on kuitenkin uusi haaste edessämme. Varhaiskasvatuksen piiriin tulee yhä enemmän alle 3-vuotiaita lapsia. Työ on myös monilta osin murroksessa, eivätkä vanhemmat tee pelkästään virka-aikaan töitä. Perheet tarvitsevat yhä enemmän pidennettyä aukioloa eli varhaiskasvatusta varhaisina aamuina sekä iltaisin.

Meidän tehtävämme palvelun järjestäjänä on taata sellainen varhaiskasvatuksen palveluverkko, jossa on riittävästi tilaa kaikille lapsille. Tällä hetkellä kaupungin varhaiskasvatuksen tilakapasiteetti on täydessä käytössä ja siten kankea yllättäville muutoksille. Päiväkodeissa on edelleen ns. puolikkaita lapsia ja varhaiskasvatustarpeen muuttuessa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestäminen voi olla haastavaa, joskaan ei mahdotonta. Meillä tulisi olla käytössämme kohtalaisen nopeasti toteutettavia tilapäisratkaisuja, mikäli lapsimäärä kasvaisikin odotettua vauhdikkaammin.

Leena Lyytinen.

Puhuin myös vuosi sitten tässä salissa siitä, kuinka yhtenä ongelmana on se, että rakennukset rakennetaan pysyviksi maamerkeiksi ja toiminta suunnataan rakennuksiin. Kun rakennuksen ajatellaan seisovan samalla paikalla vuosikymmeniä, ollaan lasten kasvaessa tilanteessa, jossa tilat jäävät vajaakäytölle ja joku toinen alue ruuhkautuu. Haluan nostaa saman asian uudelleen keskusteluun. Meidän tulee uskaltaa etsiä entistä rohkeampia ja luovempia vaihtoehtoja tilahaasteisiin. Entä jos rakennus olisikin se, joka liikkuu sinne missä lapsetkin ovat?

Haluaisin nähdä Jyväskylässä biokaasulla tai sähköllä kulkevan päiväkotibussin sekä metsäpäiväkodin. Haluaisin myös nähdä yliopiston ja kaupungin yhteistyönä toteuttaman hirsisen harjoittelupäiväkodin, jollaisesta haaveilin jo yli kymmenen vuotta sitten opiskellessani alaa. Ennen muuta haluaisin nähdä Jyväskylässä ekologisesti rakennetun, kestävän ja hengittävän moduulipäiväkodin, joka vastaa niihin tarpeisiin, joita ruuhkautuneilla alueilla on. Palokunnanmäelle siirrettävä viipale on askel siihen suuntaan, mutta voisimmeko olla vieläkin rohkeammin aikaamme edellä?

[Puheenvuoro varhaiskasvatuksen palveluverkosta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 13.5.2019]