Tulevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on hehkutettu itsenäisyysaikamme suurimmaksi uudistukseksi. Uudistuksen alkuperäisenä päämääränä oli taata ihmisten nopea ja yhdenvertainen hoitoon pääsy paikasta riippumatta. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito oli tarkoitus sulauttaa yhteen ja liittää tähän kokonaisuuteen myös sosiaalitoimi.
Tämän edellä mainitun on unohtanut sittemmin paitsi maamme hallitus, mutta osin myös Jyväskylän kaupunki antamassaan lausunnossaan. Tai ainakin jos lausunnossa olevien rastien paikkaa katsoo.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat yksimielisesti liputtaneet toimivien palveluketjujen puolesta. Yhtä yksimielistä ei ole ollut vastaanotto keskustelussa olleelle valinnanvapausmallille. Sen on katsottu ennemmin katkovan palveluketjuja ja estävän sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden saavuttamisen.
Kyse ei ole siitä onko valinnanvapaus hyvä vai huono asia, vaan siitä miten se toteutetaan. Terveyspalvelumarkkinat vaativat oikeanlaiset ja vaikuttavuusperusteiset kannusteet. Pelkistä suoritteista maksaminen johtaa helposti ylihoidattamiseen ja kustannusten kasvuun.
Esimerkit muualta ovat osoittaneet sen, ettei terveyspalvelujen avaaminen valinnanvapaudelle ole varma tie onneen. Keskustelussa olleen valinnanvapausmallin on pelätty lisäävän kustannuksia ja toisaalta eriarvoistavan palvelunsaantia. Erityisen huolestuttavaa on se kiire, jolla mallia on valmisteltu. Näin tärkeätä uudistusta valmisteltaessa ei saisi olla kiire.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat pitäneet palvelusetelimallia ja henkilökohtaista budjetointia parhaimpina valinnanvapauden muotoina. Kummankaan toteuttaminen ei vaadi keskusteluissa olleita yhtiöittämisiä.
Jyväskylän kaupunki olisi lausunnossaan voinut ottaa vahvemmin kantaa siihen millä tavalla valinnanvapautta edistetään. Meillä on jo hieman kokemusta palvelusetelijärjestelmän käytöstä. Tämän jatkokehittäminen vahvan julkisen terveydenhuollon rinnalla tulisi olla valinnanvapausjärjestelmän pohja. Miksi emme asettuneet selväsanaisemmin tukemaan asiantuntijoiden enemmistön kantaa?
Vaikka olen henkilökohtaisesti kriittinen, niin en kuitenkaan esitä lausunnon muuttamista.
Tommi Liinalampi